Rämä mutta maksettu eli miten romusta tuli aarre?

Miten romuista kasataan aarteita.

Ruosteesta takasin loistonsa päiviin  

Kaarnelintu liiteli taannoin lämpimien tuulien leppeissä nosteissa. Kunnon tintti sattui kohottamaan vanhan ja viisaan siipeään liikauttamatta muutenkin jo korkealta Pico Ruivon huipulta vielä ylemmäs levadoja ihailemaan. Vaan eikös sieltä alhaalta joku sokaiseva säde osunut vanhaan silmään. Luulipa siipieläjä pojan kutaleiden laserikynällä yrittävän pudottaa tietäjän taivaalta. Siitä toki toinnuttuaan parin vaakakierteen jälkeen tajusihe korppi, että säihkeen syy on setvittävä.
Siitä oitis lentimet suppuun ja syöksyyn kuin muinoinen Kuhlmeyn stuka tutkimaan maanpintaa.
Wrooommm....pyrstösulat vain pärisivät kuin taivanvuohella. 
Ja kas kummaa mitä sieltä löytyi:
Selviä saksalaisia peltikasoja. Ja yksi ruostekasa säihkyvien kaunottarien joukossa.
Tämmöisistä ja paljon pahemmista raadoista ne klassikkoautot rakennetaan.        
Siinä hitsipilli suhisee, rälläkkä soi ja puikko palaa.
Voipi olla, että mieseläjät eivät ole joka iltapalalla näitä kunnostettaessa. Niin, monesta uudesta ukkomiehestähän sanotaan tulevan melko pian ankaria pilkkimiehiä. Vaan saattapa noista tulla klassikontekijöitäkin...heh, klassikkomiehiä.  

Saattaapi olla, että risojen pellinpalojen yhteenliittämisessä tarvitaan hitsauskiinnittimiä yms. nivelpuristimia. Tästä linkistä voisi olla apua klassikoiden tekijöille:  hitsauskiinnttimet.