Laulu rikkoutuneesta luistista: "Sirpaleet, särkyneet, on jäljellä onnestain."

Korpin siipien havinaa on kuulunut paljonkin viime aikoina. Kaiken maailman riähkälinnut keväisin pyörivät perässä, ajavat takaa ja näykkivät pyrstöstä niin kuin nyt korppi olisi muka syyllinen kaikkeen.  

Tästäpä syntyikin hyvä kytkös ja asian poikanen.

Nimittäin vallan kokeneelle ruiskupuristelijalle oli syöntynyt toissapäivänä  mitämelkoinen epäonni yövuorossa.

Olipa taas jotain tehty koneen välissä. Muotti auki. Koskaan kukaan ei tule tarkkaan kertomaan miten se meni. Vaan nyt meni.  Särki! Oikeesti.

 Oli jäänyt luisti väärään asentoon muotin auki ollessa ja pam!   

Tässäpä oli silti hyvääkin onnea matkassa.

Nimittäin viisas muottisuunnittelija oli määrännyt vuosia sitten tämmöisen varalle semmoisen oikein kauniin Strackin miniluistin sivuvetoja toimittamaan.

No, nyt oli helppo soitella OINOSELLE, että viittitkö laittaa uuden luistin, entinen täällä meni just mäsäksi.  

Sepä siitä luisti lähtikin liukkaasti liitelemään lohduksi murheiselle.  

Seuraavaksi päiväksi! Tietysti.  

Korppi  muistaa aikojen alkuja vuonna 1994, kuinka vakioluistit tuotiin Suomeenkin muottimiesten iloksi. 

Oli se ihmettä.

Ei kukaan uskonut moisiin värkkeihin.

Osta liikkeet!  Keskity muottipesään.  Silleen sitä raakuttiin OINOSELLA.

No, tämmöistä ao. kuvan mukaista silppua tuli siis muottikolarissa tällä kertaa. Uudet sivuliikkeet saatiin nopsaan mutta auta ja varjele, jos olisi ollut uniikkiluisti, voi voi.  2  viikkoa minimissään olisi tarvittu.  

Sirpaleet tuovat Onnea!

Pikkukätöset pitelevät tosi pientä luistia. Ehjää.  

   

Katsopas ao. linkistä lisää, mitä kaikkia mekaanisia sivuvetoja on ollut tyrkyllä jo yli 22 vuotta.

Jo silloinkin oli muuten failit saatavilla kaikista luiistipaketeista. 

http://www.oinonen.com/muotit/group/luistielementit

  

Kairalla kairaan kairassa. Suomenkieli on ihmeen rikasta tuumii Korppi ruuvikuljettimen äärellä.

Siipieläjillä on ollut ankara tammikuu. Korppikin on liiteleiksi laateleiksi Sibelius-kaulaliina kaulassa ja laskettelulasit päässä tähyten alkuvuoden tekniikan ihmeitä. Sieltäpä yläilmoista pyörähtäikse Vanajan jäisille lakeuksille, Turjan tuimille kentille. Vaan pilkkimieshän se siellä leikkii uhkapeliä kuoleman kanssa. Heti, kun kansi Vanajan päälle räpsähtää, hän jo alkaa kiihkeästi räplätä kairojansa ynnä selvitellä siimojansa.
Olipa kerran messut, joilla oli esillä kauniin punaisia ruuvikuljettimia elikkä kierukkakuljettimia. Pystyssä törröttivät kuten kaira ikään. Siitäpä suhkaisi ohitse pilkkimies ja veti liinat kiini ständin nurkalla: Hei onks toi uusi kairamalli?

No, Nevalan Peruna oy otti Archimedys ruuvikuljettimen käyttöönsä kuten arvata saattaa perunan siirtoon. Ei kuitenkaan minkä tahansa potaatin.
He tekivät sen mikä ei ole mahdollista. Pohjalaiset kun päättää.
Kierukka kujettaa raakoja ja ohuita perunaviipaleita. 30⁰:n kulmassa ylöspäin.
Teräskierukalla ei onnistu mutta Archimedys sen tekee.
Tuokiossa syntyi 3500 mm pitä kuljetinruuvi. Ø230 mm:n moduuleista. Kuljetinkourun pojat väänsi rosterista myös hetkessä.

Nätisti nousee ehjä tavara.

 Tässä onnistumisen takaa Archimedyksen liukas elintarvikemuovi sekä nollavälys. Muuten tulee muusia ja näistä viipaleista ei tehdä muusia vaan laatikkoa. Jossain toisaalla tehdään laatikkoa. Nevalan Perunan toimittamista viipaleista.

Tästäpä Korppi liiteleikse laateleikse Ruotsin raukoille rajoille, vetiselle Vänernille.
Kas olivatten svensonit mausteita siirtelemässä mutta eihän siitä mittään tullut. pölyräjähdyshän siinä uhkasi. Hyvä ettei ollut pippurisumutteessa koko hela Sveamamma.
Taas tarvittiin Finjäveliä.
Siitä OINONEN Tooling toimitteleikse Hannu Hanhelle ATEX-suojatut ruuvikuljetinmoduulit.  

Ø100-milliset.
On se ihmeellistä. Sähköä johtavaa muovia. Jopa tuosta Korppikin kokeneena siipieläjänä innostui.
Että muovikin sähköä johtaa.  No seemoista pitää olla ATEX-ruuvikiljettimessa.
Svenssonit ovatten taas lottovoittajia, kaikki toimii kuten Strömsössä.

     


Kairalla kairaan kairassa. Niin se nyt menee ja vielä yhden kairan kairaan:
Se on Risutec Oy melkomoinen keksijä ja kääntyikse taas OINOSEN puoleen tarpeissaan.
Ei ollut hätä mutta  annostelemaan piti pystymän ja tarkasti.
Nooo, eihän tässä mitä, sinne meni  Ø 50 mm:n Archimedys moduuleita kopallinen, joista Risutecin seppoilmariset takoivat oivan tarkkuusannostelijan. Runko tietysti rosterirakenteinen. Ruuvihan kestää happoja ja emäksiä ja kauheeta kulutusta. 

Korppi on katsellut näitä kairoja vähän muuallakin, kun näitä nyt on ympäri palloa toimiteltu.
Tästä linkistä löytyy lisää ihmeitä pitsankuljetuksesta jätteenkäsittelyyn.
https://www.youtube.com/user/Exventys 

 

Hydrauliikka jäissä!

Ohoh, onpas Korppi ollut jäässä loppuvuoden. Vuosikin vaihtunut eikä rivin riviä aikoihin.

No mitä sitten sanoisivat Nuoret Leijonat. 

Oikein!. 

Jatketaan tästä niin kuin ei mitään. 

Onhan lisäksi edessä tabula rasa 2016 kuten Vanajan puhdas jää paitsi, että tuo tappi törröttää tuossa. No, se on länsiviitta eikä mikään tappi.

Vaan viimeksi kun jotain tuli sepustettua, viitta heilui vapaana. 

Kuvanottohetkellä pakkasta oli -27 astetta.    

Tästä Korppi alkoikin mietiskellä hydrauliikan toimivuutta näissä oloissa. 

Täytyi oikein tarkistaa metsäkoneinsinööriltä, joka vakuutti, että ainakin suomalaiset metsäkoneet toimivat hyvin näissä ja kylmemmissäkin oloissa. Öljytkin on kuulemma samat Jouluna ja Juhannuksena. Ei niitä vaihdeta kuin ikääntymisen vuoksi.  

Salaisuus on kuitenkin siinä, että webasto lämmittää öljyt ennen kuin pumput käynnistetään ja metsänpuiminen aloitetaan pakkasessa.  

Jos tuo viitta olisi männänvarsi niin se olisi  jämäkästi lukittu. Jäinen lukko.  

Korppi tietää muitakin lukkoja.  Kannattaa kysyä.   

Toiset eivät tarvitse lukkoja. Rajakatkaisijat riittää. Alla jäisessä ympäristössä sylinteri saanut induktiiviset päätyasentorajat kylkeensä. Ne on ikuisia kunhan ei kukaan kolhi. 

Ei kannata rajojen kanssa alkaa tuhraamaan. Mikäli rajat tarvitaan ne ostetaan sylinteriin valmiiksi asennettuina. Onhan niitä kaikenlaisia. Mekaanisia, säädettäviä, magneettimäntää haistelevia jne..  

High tech kohteisiin saa matkanmittausjärjestelmän. 

Vuoden alkajaisiksi Korppi joutuikin setvimään hätätapausta, kun 10 vuotta stanssisylinterissä hyvin toiminut matkanmittausjärjestelmä oli saanut siipeensä (heh, hyvä ilmaisu korpilta). Nekin toimii maailman tappiin ellei satu mekaanista kolaria. 

Onneksi varaosia aina saa.     

Tästä se vuosi jatkuu lumen ja pakkasen merkeissä. Tätähän me suomalaiset olemme kaivanneet.

Laitetaan tähän vielä tähän alumiiniblokisylinteri jäiseen rantaryteikköön. Aika  kätevä. 160 barin maksimi käyttöpaine, magneettimäntä ja säädettävät rajat kyljessä. Pakkasesta nämä ei ole moksiskaan mutta kuumissa oloissa pitää olla tolkku mukana. 

 

Nirvanassa pitkin Päijännettä, Kuhmoisten, Korpilahden, Muuramen ja Säynätsalon kautta Lutakkoon Jyväskylässä.

Aika miellyttävää oli Kuhmoisten satamassa viivähtää. Uutta ja vanhaa sekaisin. Purjeveneitä, loistojahteja ja parikymmentä vanhaa höyrypaattia yli sadan vuoden takaa. Kansaa oli kokoontunut niitä töllistelemään ja oheismarkkinoista iloitsemaan.

Pari yötä menoa tarkkailtuaan lentimet taas levitettiin ja singahdettiin kohti uusia tuulia.

Pihlajakosken kautta oli pyörähdettävä ennenkuin Korpilahti alkoi siintää. Tämä erinomaisen moderni vierasvenesatama tuntui jälkeenpäin vertaillen koko vesistön mukavimmalta laiturilta. Kaikki seikat huomioiden.      
Tarkkasilmäinen siipiveikko löysi vanhojen majakoiden värikuvan Satamakapteenin ravitsemusliikkeestä.

Navigaattoreiden aikakaan ei majakoita ole poistanut. Mukava se on illan hämyssä nähdä turvallinen

valo vilkkumassa paapuurissa tai styyrpuurissa, jossain päi kuitenkin.   

Samalla seinällä törötti isommanoloinen vanerista valmistettu potkuri. Taisi olla taidetta.  

Korppi-insinööri ihastui kovin tuosta hienosta koneistusjäljestä. On siinä tarvittu kunnon 3d-failit ja puuntyöstöön ihkauudet työstökoneet. 

Rantautumisessa korppi on nähnyt monenlaista solmua ja epätoivoa. Toisilta käy kuin luomisen työ knaapiin ja pollariin solmujen  kietaisu. Noviisigasteilla menee muutaman kerran turpa rullalle kun siansorkkaa yrittävät tekaista. Tästä kuvasta olisi venematkoilla toisille apua. Siipieläjän oma gasti on niin taitava, ettei hän taulua tarvitse. Vene on hujauksessa kiinni vaikka minkälaisessa laiturin rottelossa.

 

Mutta Korpilahti oli hyvin varustettu joka suhteessa. Hyvät ja turvalliset maasähkötolpat mm. laiturrilla. Riittävän tiheässä. 

Vierasvenepaikat olivat Korpin mielestä oikein avarat. Ei tarvinnut naapuria töniä. 

Palvelut muutenkin kiitoksen arvoiset. Pesutilat ja sauna olivat aivan huippua. 

Kylällä käydessä sattui silmään kaunis vanha ovi ja vanhat  saranat. Sepän työtä. 

Ei voinut aikoinaan ostaa Oinoselta. Vaan nyt voi. Tosin siroja ja pieniä. Täältä löytyy Insinööri Korpillekin.     http://www.oinonen.com/teollisuustarvikkeet/group/polyamiidi-saranat-ja-taipuisat-oljy-ja-leikkuunesteputket/product/polyamiidi-saranat-metallisaranat-

Vaan erämaiden elämään tottuneena ja hälinää kaihtavana Corvus Corax Mechancil pyyhkäisi kyllä oikein mielellään suloiseen luonnonsatamaan. Nukkumaan ankkurissa. Ei kuulunut kuin kaikenmaailman vesilintuserkkujen tarinointia illansuussa kunnes sekin hiljeni.
On se Suomi vaan niin suloinen.

 

Matka jatkuu.

Muuttuiko Korppi vesilinnuksi? Pako Vanajalta Päijänteen kautta Keiteleelle.

Huh,huh, kylläpäs kalenteri on huomaamatta livahtanut uuteen asemaan. .
Syksy jo saa ja harmaa on maa...Korpilta sulatko pois putoaa?
Eikö mitä,  Insinöörikorppi on syksyn lintu ja energisimmillään lehtien kellastuessa.
Sulat hohtaa metallisena ja vilkkusilmä välkkyy kuin Katja Ketun Kätilöllä.
Nyt kätilöidään heti jotain  ihka uutta. Siivet suppuun ja juttu lentoon..
Toivoopa Korppi hartaasti, että edes joku lukija on kärsivällisesti jaksanut odottaa ronkkumista kelon latvasta ja kilahtelua pilven longalta.
Nyt raakkuminen alkaa.
Korppi kun singahti elokuussa varsin kauas Keski-Suomeen tutkailemaan miltä maailma siellä näyttää. Hämeen hameet sai jäädä ja Vanaja jäädä sinilevineen.
Suuntana Päijänne jylhä ja Keitele vehmas...        
Reitin seuraillessa härkälintujen meteliä ja kuikkien joikumista, sekaan mahtui vanhaa ja uutta tekniikkaa höyrypannuista ahjoon ja alasimeen. Vaan ensin piti kurvailla Kelveneet ja Virmailansaaret. Raapia Tehinselkää ja koukata Sysmään.
Corvus Corax Mechanaical ihastui ylen julmiin kallioihin ja erittäin puhtaana välkkyvään Päijänteeseen. Eipä ollenkaan ihme, että capitolin asukkaille lorotellaan vettä puu- ja kallioputkessa juuri noilta seliltä.
Matkalla Kuhmoisiin Korppi-insinööri havaitsi saaren rantaan parkkeranneen merkillisen matkueen. Pakko pudottautua ihmettelemään.

Selvisi, että oikein on regatta menossa. Aamulla tavattaisiin kuulemma Kuhmoisissa. Paattien osin ylisatavuotias tekniikka ei pettänyt vieläkään vaan kuten kipparit lupasivat pesue rantautui yhtä runsaana kuin koskelopoikue konsaan Kuhmoisten vanhan sahan laituriin. Siellä höyryn tuoksu ja historia kiehtoivat vanhaa lintua suuresti.
Erityisesti Tapio-täyshöyryalus kosketti.

 

Valmistusvuosi 1899, Vulcan Ab:n telakka Turussa. Höyrykattila ja -kone A.Ahlström Oy:n Warkauden konepajalta 1911.

Tässä alla aluksen todella vanhaa sähkötekniikka kivialustaan kiinnitettyine sulakkeineen ja mittareineen.

Kun laitteet kestävät yli sata vuotta niin siinä on elinkaariajattelijoille ihmettelemistä, että tulikohan tehtyä liian hyviä. Insinööri Korpin motto: tee työsi niin hyvin kuin ikinä osaat.

Laivojen telakoitumisesta Päijänteellä Korpin ajatus singahti toisenlaisiin telakoitumisiin. Koneiden ja laiteiden yhteen lukitsemiseen. Avaruusaluksia telakoidaan yhteen. Tehtaassa voidaan nykäistä palikat yhteen hydrauliikan tai jopa paineilman avulla ja lukita samalla niin, ettei irti saa. Ellei lupaa heltiä. Letkutkin saa repiä irti. Ei auta, siinä ovat ja pysyvät. Kuin siiamilaiset kaksoset. Vaan sittenpä löysäävät liittoa, jos joku antaa suuntaventtiilille hölläyskäskyn. Se on ero sitten, kun venttillin luisti vaihtaa asentoa. Luisti kuin luisti, niin kuin höyrykoneessa. Hydrauliikassa jakelee paineellista öljyä eikä höyryä.
Kaikkea se saksalainen keksii. Nimittäin Cytec Systems. Laittaa lukkoon ihan mitä tahansa linjalla. Tai vaikka panssarivaunun luukun, Jos tuntuu turvallisemmalta. Ei pääse iivana kurkkimaan.  
Vaan teollisuus on täynnä nopeita telakointeja, tartuntoja, irrotuksia - liikutusta ja lukistusta - Insinöörikorppi tietää: OINONEN liikuttaa ja lukitsee, www.oinonen.com
Ihan sama onko talon vai legopalikan kokoinen. Yhteen liitetään ja lukitaan.

Vaikka jotain tämmöistä. Kaikki ei ole isoa ja suurta mutta nerokasta, kun vain osaa soveltaa.

Lukitus portaattomasti kiskoon.

Autonrunko nousee, laskee ja etenee linjalla ja lukitaan mihin tahansa prosessissa. CyTrac, CyTab, CyDim.

 Läpivirtauspaletti lukitaan vaikka  työstöasemaan tai lataukseen . 2xCyDim.

Hyvin tavallista, paletin nollapistekiinnitys. 4xCyTab. 

CyTab nollapistekiinnitin, tämmöistä tavaraa siellä sisällä liikahtelee salmannopeasti ja pitää takuulla.

Sovellus: yhteenkytkettävät koneenpuoliskot. Yläpuolella laitteeen päässä järeä CyTrac tarttujapuoli.
Alapuolella vetopultin sisältävä toinen puolisko koneesta. Iso laite. Tämä on modulaarinen ratkaisu jättiläismäisessä työstökeskuskessa.

   Laivoista avaruusaluksiin....maalla ja merellä...sodassa ja rauhassa, mieluummin rauhassa.

   Vaan nyt on päästy Kuhmoisiin ja matka jatkui.  

Musta lintu sujahti vaivihkaa minareettien sekaan.

Hetken kärvisteltyään tornissa mullahin vetoava huuto pakotti siiville ja Pemaksin tehtaalle niin kivaa kuin olisikin ollut pyöriä samoilla moodeilla Johannes Angeloksen ja Mika Waltarin kanssa Istanbulin Kultaisessa Sarvessa.   

Kutsu oli jälleen käynyt pneumatiikkafirmastamme. PEMAKSILTA,  Turkin vanhimmalta paineilmasylintereiden valmistaja, vuodesta 1974.

OINOSEN ryhmyiset juuret ovat kaivautuneet 45 vuotta teolliseen multaan ja imujuuret  tiukasti kiinni pneumatiikassa ja hydrauliikassa.   

Vaan mitä uutta  Istanbulista?

No, vaikkapa lukittuvat sylinterit!!!

Haa, Kraak! OINOSEN portfolioon entisten lukittuvien lisäksi uutta kamaa. Yes!

Melkoinen osaaja tässä lukittuvien sylintereiden maailmassa. Kröhöm.  

Paras Suomessa ja pisin kokemus. 

PEMAKS-lukitus vastaa teollisuuden ja nostolaitteiden turvallisuusvaatimuksiin sekä poistaa joustot kuten toisen valmistajamme CyTecin laitteetkin. Ei tipu kuorma eikä jousta muottikeerna.

Kysy lisää asiantuntijalta lukituksesta info(at)oinonen.com 

Mitä muuta?

Katso vaikka tästä http://www.pemaks.com.tr/default_eng.asp

No, saatavissa molemmat liitännät samaan päätyyn. Iso apu asennuksessa ja suunnittelussa  

Vielä jotain?

PEMAKS sylintereissä myös ulkoinen voitelunippa kohteisiin, joissa superkorkeat jaksoluvut vaativat tehostettua voitelua. 

Männänvarren metallitiivisteet suojaavat jäähdytysnesteiltä, jäältä ja kovilta partikkeleilta.

Taivasalla nämä tiivisteet takaavat luotettavan toiminnan – vaikka Siperiassa.

Samoin metallien valmistuksessa, kylmäkoneteknologiassa, maaliteollisuudessa jne..

PEMAKSIN kiinnittimet puolestaan on suunniteltu erityisesti autoteollisuuden tiukat vaatimukset täyttäviksi.Raskaan teollisuuden ja muottien erityisvaatimuksiin kiinnittimet tuovat myös parhaan ratkaisun.  

Vielä jotain : lyhytiskuiset blokisylinterit! 

Ei voisi paremmin mennä, kraak. Vertaa AHP Merkle, www.oinonen-hydrauliikka.fi BLOKISYLINTERIT ovat olleet OINOSEN lippulaiva 25 vuotta. 

PEMAKSIN erikoissylinterit paikkaavat ne aukot, mihin vakiosylinterit eivät sovi.  

Rämä mutta maksettu eli miten romusta tuli aarre?

Miten romuista kasataan aarteita.

Ruosteesta takasin loistonsa päiviin  

Kaarnelintu liiteli taannoin lämpimien tuulien leppeissä nosteissa. Kunnon tintti sattui kohottamaan vanhan ja viisaan siipeään liikauttamatta muutenkin jo korkealta Pico Ruivon huipulta vielä ylemmäs levadoja ihailemaan. Vaan eikös sieltä alhaalta joku sokaiseva säde osunut vanhaan silmään. Luulipa siipieläjä pojan kutaleiden laserikynällä yrittävän pudottaa tietäjän taivaalta. Siitä toki toinnuttuaan parin vaakakierteen jälkeen tajusihe korppi, että säihkeen syy on setvittävä.
Siitä oitis lentimet suppuun ja syöksyyn kuin muinoinen Kuhlmeyn stuka tutkimaan maanpintaa.
Wrooommm....pyrstösulat vain pärisivät kuin taivanvuohella. 
Ja kas kummaa mitä sieltä löytyi:
Selviä saksalaisia peltikasoja. Ja yksi ruostekasa säihkyvien kaunottarien joukossa.
Tämmöisistä ja paljon pahemmista raadoista ne klassikkoautot rakennetaan.        
Siinä hitsipilli suhisee, rälläkkä soi ja puikko palaa.
Voipi olla, että mieseläjät eivät ole joka iltapalalla näitä kunnostettaessa. Niin, monesta uudesta ukkomiehestähän sanotaan tulevan melko pian ankaria pilkkimiehiä. Vaan saattapa noista tulla klassikontekijöitäkin...heh, klassikkomiehiä.  

Saattaapi olla, että risojen pellinpalojen yhteenliittämisessä tarvitaan hitsauskiinnittimiä yms. nivelpuristimia. Tästä linkistä voisi olla apua klassikoiden tekijöille:  hitsauskiinnttimet.